Mieltä lämmittänyt paketti

Tiistai 13.12.2011 - Kirsi Jääskeläinen

Mieltä lämmittänyt paketti

Joulukuusi, jonka alla on suuri määrä eri tavoin kauniisti pakattuja lahjoja. Lapsen vatsassa odottava kupliva tunne: koska se joulupukki oikein tulee ja saa avata lahjat. Yksi lahjoista erottuu muista; kuluneeseen enkelikuvioiseen lahjapaperiin pakattu, pehmeä pieni paketti, jossa lahjanarua on vain nimeksi. Lahja avataan vasta viimeiseksi koska paketin sisältö, mummon kutomat villasukat ja pieni suklaalevy, on tuttu jo monen joulun ajalta.

Lapsena mummon kutomat villasukat eivät olleet joululahjatoivelistallani. Sen sijaan listalla oli lukematon määrä lelukuvastojen uusimpia villityksiä, mitä isompi paketti sitä toivotumpi se yleensä oli. Joulupyhien jälkeen, kun uudesta lelusta hävisi uutuuden viehätys, mummon kutomat villasukat lämmittivät edelleen. Lapsuuteni jouluista on vierähtänyt jo tovi mutta mummon lahja on jäänyt erityisesti mieleen.

Yksi tärkeimmistä joulun viettooni liittyvistä rituaaleista on pakata joululahjat itse. Pakkaamiseen liittyy olennaisena osana joulumusiikin kuuntelu, glögin maistelu sekä suklaakonvehdeilla herkuttelu.

Mikä ilo onkaan antaa/saada henkilökohtaisesti pakattu lahja, jonka pakkaamisessa on nähty vaivaa; se lisää lahjan arvoa, tuo sille tunnearvo-lisän. Oikealla tavalla pakkaaminen on taitolaji, oli sitten kyse teollisesti pakatusta tuotteesta tai lahjan antajan itse pakkaamasta tuotteesta. Jouluaikaan ostetaan mieletön määrä erilaisia pakkaustarvikkeita ja niihin ollaan valmiit käyttämään paljonkin rahaa. Omakohtaisesti (liekö tullut mummon perintönä) säästän saamani kauneimmat lahjapaperit ja pakkaukset sekä nauhat ja käytän ne uudelleen seuraavana vuonna.

Ylenmääräisellä lahjan pakkaamisella voidaan luoda liian suuria odotuksia sisällön suhteen. On tärkeää, että sisältö ja pakkauksen ulko-asu täydentävät toisiaan eivätkä luo vääriä mielikuvia/odotuksia. Mummon tapa pakata itse kudotut villasukat kuluneeseen enkelipaperiin teki mielestäni lahjasta täydellisen. Se oli antajansa näköinen; vaatimaton mutta suurella sydämellä tehty.

Kirsi Jääskeläinen, Myyntipäällikkö

Kanniston Leipomo

LOHAS-kuluttajat kiehtovat pakkausalaa

Perjantai 2.12.2011 klo 13:47 - Pakkaustutkimus - PTR ry

Markkinointiviestinnän painopisteen siirtyminen perinteisistä medioista myymälämarkkinointiin vahvistaa pakkauksen roolia. Yhä useammin pakkaus myy ja jälkimarkkinoi tuotteen. Pakkaus on markkinoijana ainutlaatuinen, koska se koskettaa kuluttajia moniaistisesti ja on aktiivisesti läsnä kuluttajien arjessa.

Jo kolmannes suomalaisistakin kuuluu LOHAS (lifestyles of health and sustainability) -kuluttajaryhmään, joka painottaa kulutusvalinnoissaan terveyttä, hyvinvointia ja kestävää kehitystä. Ympäristötietoinen, luovuutta ja designia arvostava LOHAS-kuluttaja tarjoaa pakkausalalle kiinnostavan tutkimuskohderyhmän, joka toimii suunnannäyttäjänä tulevaisuuden pakkauskonseptien kehittämisessä.

LOHASPACK on kolmivuotinen hanke, jossa lisätään pakkausalan LOHAS-tuntemusta ja edistetään moniaististen pakkauskonseptien ja -tutkimusmetodien kehittämistä. Hankkeen avajaisseminaari järjestettiin 30.11. Aalto-yliopiston Design Factoryssä ja se keräsi parisataa kuulijaa.

Avajaisseminaarissa esitellyn kyselytutkimuksen mukaan LOHAS-kuluttajien suhde pakkauksiin on intensiivinen. Lohakset arvostavat pakkauksissa toimivuutta ja tuotteiden alkuperätietoa. LOHAS-kuluttajista 40 % kokee huonoa omatuntoa ympäristöä kuormittavien pakkausten ostamisesta. LOHAS-kuluttaja on myös kiinnostunut pakkausmuotoilusta ja arvostaa hyvin suunniteltuja pakkauksia, jotka ohjaavat vahvasti tuotevalintoja.

Väriä seminaariin toi amerikkalainen värikonsultti Denise Turner, joka luennoi värien psykologisesta ja fysiologisesta merkityksestä ja tulevista väritrendeistä. Päivä huipentui Oxfordin yliopiston professorin, neuropsykologi Charles Spencen esitykseen, jonka tutkimukset pakkausten ja tuotteiden moniaistisuudesta herättivät mielenkiintoa. Seminaariaineisto on ladattavissa täältä.

LOHASPACKin tutkimuskumppaneina ovat Pakkaustutkimus - PTR ry ja Aalto-yliopiston MIND ja Taik. Projektia rahoittavat Tekes ja yritykset. Yrityskumppaneina projektissa ovat Anton & Anton, Atria, HK Ruokatalo, Kuulas Research Agency, M-real, Myllyn Paras, Paccor, Pieni Kirahvi, Pakkausalan ympäristörekisteri PYR, Saarioinen, Stora Enso, Suomen Aaltopahviyhdistys, Verman ja Westpak.

 

Miten pakata kurpitsa?

Maanantai 21.11.2011 klo 10:40 - Niina Hietalahti

Viime syksynä, kun kuulin ensimmäistä kertaa suunnitteilla olevasta LOHASPACK-hankkeesta en juurikaan innostunut. Aihe kuulosti vaikeaselkoiselta ja koin, ettei pakkaus herätä minussa tarpeeksi intohimoja perehtyäkseni siihen syvemmin. Onneksi kuitenkin päätimme lähteä mukaan. Miten mielenkiintoinen maailma tästä on auennutkaan!

Erilaiset pakkaukset ovat vaikuttaneet tapaani kuluttaa jo vuosia. Olen perusluonteeltani laiska ja laiskuus kierrättää yhdistettynä kuluttamisesta tulevaan huonoon omatuntoon ohjaa ostopäätöksiäni enemmän kuin puhtaasti huoli ympäristön tulevaisuudesta. Käytin lapsillani kestovaippoja ysinkertaisesti siitä syystä, että vaipat on helpompi heittää pesukoneeseen kuin viedä haiseva roskis ulos monta kertaa päivässä. Samoin vaikkapa muoviset jogurttipullot ja einesruoan pakkaukset täyttävät roskista liian nopeasti, joten ne on ollut helppo jättää kaupan hyllylle.

Uskon, että tulevaisuudessa hyvä pakkaus (ja sitä kautta hyvin myyvä tuote) on kuluttajalle mahdollisimman helposti hävitettävä. Tutkimus, jonka mukaan suhde lasiin on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana on kiinnostava. Ennen lasinen pakkaus oli kelpo arkitavaraa, nykyisin lasipurkki nähdään enemmän lahjatavarana. Ehkä lasinkin kohdalla kuluttajiin vaikuttaa tietty syyllistymisen uhka. Lasi pitäisi jaksaa kierrättää, mutta jaksaako purkin ensin pestä ja missä sitä säilöisi siihen saakka, kunnes on asiaa lasinkeräyspisteelle... 

Kun Anton & Anton perustettiin alusta lähtien oli selvää, että tuotteet myydään ”irtona”. Uskoin, että ihmiset haluavat itse päättää miten paljon mitäkin tuotetta haluavat ostaa. Paperiin kääritty liha on myös jotenkin sympaattinen. Irtomyynti tarkoittaa myös automaattisesti sitä, että tuotteiden on oltava tuoreempia, sillä säilyvyyttä ei ole manipuloitu pakkauksen avulla. Marketpakkaukset ovat ehdollistaneet ihmisten käyttäytymistä, sillä yleisin pyyntö jauhelihaa ostettaessa on 400g! Irtona ostaminen pitää ikään kuin opetella uudelleen.

Tuotteille, joille irtomyynti ei ole mahdollista pakkauksen rooli on valtava. Tuotteen on myytävä itse itsensä ja silloin pakkauksen pitää vakuuttaa ostaja muutaman sekunnin aikana. Maailmalla on valtavasti esimerkkejä miten tuotteita voi pakata. Miten pakkaus on osa tuotteen profiilia, minkälaisia kuluttajia pakkauksella halutaan tavoittaa.

Olin lokakuussa Anuga-ruokamessuilla Kölnissä. Etsin kauppoihimme sopivia uusia, kiinnostavia arkikäyttöön sopivia ”everyday premium” -tuotteita. Keskusteluissa tuotteiden edustajien kanssa tuli usein esille, miten haluttiin varmistua siitä, että tuote ei joudu supermarketin hyllylle. Nähtiin oman tuotteen arvo, jolloin ei haluta lähteä kilpailemaan bulkin kanssa supermarkettien hyllytilasta.

Markkina elintarvikealalla kehittyy Suomessakin valtavin harppauksin. Tuottajilla on yhä enemmän varaa valita tuotteen profiiliin sopivat myyntikanavat. Se vaatii rohkeutta, ylpeyttä omasta tuotteesta, mutta myös yhä enemmän kykyä määrittää tuotteelle sopiva myyntipaikka ja tärkeimpänä kaikesta - tuotteeseen istuva pakkaus.

Vastauksena otsikon kysymykseen, tässä yksi varteenotettava tapa:

 

 

 

 

 

Ekologisuus kiinnostaa!

Keskiviikko 8.12.2010 klo 13:46

Suomalaisista lähes joka kolmas on vastuullinen kuluttaja, eli kestävän kehityksen periaatteet ja terveyttä edistävät elämäntavat ohjaavat yli miljoonan 15-75-vuotiaan suomalaisen valintoja.

Miten se liittyy pakkauksiin? Pakkaus vähentää tuotejätteen syntymistä. Pakkaus edistää kestävän kehityksen taloudellisia, ympäristöllisiä ja sosiaalisia tekijöitä, koska se suojaa tuotteita, estää jätteen muodostumista ja mahdollistaa tehokkaan talouden. Se helpottaa kuluttajien ostopäätöksiä välittämällä tarpeellisen informaation. Käytetty pakkaus on helppo täyttää uudelleen, kierrättää materiaalina tai hyödyntää energiana.

Tutkija Virpi Korhonen, Pakkaustutkimus – PTR ry, tutki kuluttajien pakkausasenteita vuosina 1998 ja 2009. Tuloksista ilmenee, että kuluttajat arvostavat elintarvikepakkausta nyt enemmän kuin 11 vuotta sitten ja haluavat sopivan kokoisia pakkauksia eri käyttötilanteisiin. He kierrättävät pakkauksia enemmän kuin ennen, jos siihen on mahdollisuus. Suomessa kartonki ja paperi mielletään ympäristöystävällisiksi pakkausmateriaaleiksi toisin kuin lasi, muovi, alumiini ja tinapelti. Jopa lasi todetaan ympäristölle haitallisemmaksi kuin aikaisemmin. Pakkauksen tulee olla ympäristömyötäinen arkipäivän tuotteissa. Lahjaksi annettavissa ylellisyystuotteissa tärkeää on avattavuus ja houkutteleva ulkonäkö.

Suomalainen on osaava kuluttaja, jota ei helposti johdeta harhaan. Hän arvostaa käytännöllisyyttä ja toimivuutta ja on myös valmis tekemään paljon ympäristön hyväksi.

Hyödyttääkö uuteen jätelakiin kaavailtu pakkausten tuottajavastuun laajennus ympäristöä? Ei. Meillä on toimivat pakkausten hyötykäyttöjärjestelmät ja pakkausten kokonaiskäytöstä kaatopaikalle joutuu vain 3 %. Suomi ylitti vuodelle 2008 asetetut EU:n pakkausdirektiivin hyödyntämistavoitteet. Lakimuutosta pakkausten suhteen ei siis tarvita.  EU:ssa pakkaus – ja pakkausjätedirektiivillä (PPWD) on kaksi toimijalkaa: ympäristö ja vapaa kauppa, toisin kuin jätedirektiivillä. PPWD:n tuleekin olla dominoiva, kun päätetään pakkauksia koskevia asioita. EU:n oikeuskäsittelyssä on jo todettu, että jätedirektiivin viisiportainen järjestelmä ei ole pakkausalalla toimiva. Suomeen kaavaillussa jätelaissa on totaalisesti unohdettu myös EU:n New Approach asenne, lainsäädännön selkeyttäminen ja yksinkertaistaminen. Selkokielisestä direktiivistä saadaan Suomeen vaikeaselkoinen lakiehdotus, joka sivumäärältään on miltei kolminkertainen direktiiviin verrattuna. Lisäksi se vaatii useita täydentäviä asetuksia.

Pakkaus on osa tuotetta ja tuotteen jakelujärjestelmää, ei erillinen yksikkö. Säilyketölkki sallii elintarvikkeen säilyttämisen vuosia huoneen lämmössä, pakkauksessa käytetty materiaali voidaan kierrättää ”ikuisesti”. Ympäristöhyödyt syntyvät tuotteen hävikin pienentymisestä, tehokkaasta sterilointiprosessista jne. Puhdas pakkausmuovi isoista kertymistä voidaan kerätä ja kierrättää materiaalina, mutta kuluttajilta tulevat monikerros- ja muut muovit soveltuvat parhaiten energiajakeeseen. Sitä ennen ne ovat taanneet pakatun tuotteen säilyvyyden ja käytettävyyden.

Kuluttajat kysyvät pakkausten hiilijalanjälkeä tai LCAta. Niitä ei ole syytä laskea ilman tuotetta ja sen jakelureittiä, koska pakkaus on niin oleellinen osa tuotetta ja kestävää kehitystä. Pelkkä hiilijalanjälki ei riitä, sillä silloin jätetään huomioitta mm. happamat päästöt ja vaaralliset aineet. Tekesin Futupackissa on projekti, jossa tarkastellaan vaihtoehtoisia pakkauksia leivälle, lihajalosteelle ja soijatuotteelle ja laaditaan pakkaussuunnittelijalle ekologisen pakkaamisen opas.

Ekologisuus ei kiinnosta vain Suomessa vaan kaikkialla. Suomalainen pantillinen juomapakkausjärjestelmä ja tehokkaat uudelleenkäyttöjärjestelmät kannattaisi viedä maailmalle! Pakkausten kansainvälinen standardisointi on myös tärkeää.

Terhen Järvi-Kääriäinen, Tutkimuspäällikkö, Pakkaustutkimus – PTR ry

Tarkoituksenmukainen pakkaus on ympäristöteko

Tiistai 9.2.2010 klo 9:59 - Virpi Korhonen, tutkija, Pakkaustutkimus - PTR ry

Suomessa käytetään vuosittain 2,6 miljoonaa tonnia pakkauksia, joista yli 1,9 miljoonaa tonnia käytetään uudelleen. Pakkausjätettä syntyi vuonna 2007 runsaat 690 000 tonnia, josta hyödynnettiin yli 580 000 tonnia. Hyödyntämättä jäi siis noin 120 000 tonnia käytettyjä pakkauksia, joka on noin viisi prosenttia pakkausten kokonaiskäytöstä.

Kuluttajat voivat palauttaa pakkauksia noin 10 000 pantillisten juomapakkausten keräyspisteeseen. Kuitupohjaisille pakkauksille on noin 1 900 aluekeräyspistettä, joiden lisäksi tarjolla on mittava määrä lasin- ja pienmetallin keräyspisteitä. Myös energiajakeen keräys on yleistynyt. Esimerkiksi kahden kilon energiajätepussista syntyy voimalassa energiaa, joka lämmittää viiden minuutin suihkun tai jonka avulla voi paistaa pari pellillistä pullaa.

Puolet pakkaamisesta on elintarvikkeiden ja juomien pakkaamista. Harva kuluttaja tietää millaisia ympäristövaikutuksia syntyisi siitä, jos tuotteita ei pakattaisi laisinkaan. Kehitysmaissa jopa puolet elintarvikkeista pilaantuu matkalla tuottajalta kuluttajalle. Länsimaissa elintarvikkeiden hävikki on vain kolmen prosentin luokkaa, kun ne saapuvat kauppoihin. Silti YTV:n tuoreen tutkimuksen mukaan jopa yli puolet lapsiperheissä syntyvästä biojätteestä saattaa olla alun perin syömäkelpoista ruokaa.

Pakkauksia valmistavan ja tuotteita pakkaavan teollisuuden tehtävänä on tarjota kuluttajille pakkaamisesta syntyvät ympäristöhyödyt. Tämä tapahtuu takaamalla tuotteen säilyvyys ja pakkauksen tarkoituksenmukainen koko, jottei tuotetta joudu hukkaan. Tuotteen hiilijalanjäljestä pakkauksen osuus on usein marginaalinen.

Ylipakkaaminen ei ole kenenkään etu. Pakkauksen pitää olla kuitenkin riittävän kestävä, jotta tuote säilyy ehjänä ja pilaantumattomana matkalla tuottajalta kuluttajille. Lisäksi pakkaus torjuu varkauksia ja auttaa kuluttajia tuotteiden aitouden tunnistamisessa. 

2000-luvun pakkaussuunnittelua ovat ohjanneet mm. kotitalouksien koon pieneneminen ja väestön ikääntyminen, mikä näkyy pakkauskokojen pienenemisenä. Myös kasvava itsepalvelumyynti asettaa pakkauksille erityisvaatimuksia. Pakkauksen pitää auttaa tuotteen tunnistamisessa ja tarjota riittävästi tietoa.

Nyky-yhteiskunta ei voi toimia ilman pakkauksia. Hyötykäyttöjärjestelmät ja niiden kehittäminen ovat avainasemassa pakkausjätteen vähentämisessä.  Myös kuluttajien on kannettava oma vastuunsa ja lajiteltava jätteensä.