Pakkaustietolomake

Word-tiedostona, päivitetty 23.3.2011

Pdf-tiedostona, päivitetty 23.3.2011

Pakkauksen / Pakkausmateriaalin tietolomakkeen täyttöohje 

Kaavakkeen tarkoituksena on helpottaa yritysten välistä tiedonvaihtoa. Sitä voidaan käyttää myös muistilomakkeena omavalvonnassa ja apuna auditoinnissa.

Pakkausmateriaalin valmistaja, Pakkauksen valmistaja, Pakkaaja 

Täydennä yritystäsi koskevat tiedot tapauskohtaisesti. Pakkauksen valmistaja täydentää myös kohdan pakkausmateriaalin valmistaja, mikäli tieto on oleellinen asiakkaalle ja on esimerkiksi ostosopimuksessa sovittu. Yrityksen toimipaikka ilmoitetaan siksi, että jokin myöhemmin kaavakkeessa näkyvä yksityiskohta voi koskea vain kyseistä toimipaikkaa.

Vastuuhenkilö

Täydennä tarkat yhteystiedot siitä henkilöstä, joka pystyy antamaan lisätietoja.

Pakkausmateriaali / pakkaus

Yksilöi riittävän tarkasti se, mille tuotteelle täytät kaavakkeen. Yksilöinti voi vaatia esim. materiaalirakenteen tai tietyn pakkauskoneen määrittelemistä.

1.      YMPÄRISTÖVAATIMUKSET

Valtioneuvoston asetus 817/2005 muutti joiltakin kohdiltaan valtioneuvoston päätöstä VNp 962/97 pakkauksista ja pakkausjätteistä. Päätöksen 15 §:ssä käsitellään raskasmetalleja ja siinä todetaan, että pakkaajan on huolehdittava siitä, etteivät pakkauksen tai sen osan lyijyn, kadmiumin, elohopean ja kuudenarvoisen kromin yhteispitoisuudet ylitä 100 ppm (paino-osuus). Asetuksen liitteenä ovat käytettävissä olevat numerot ja tunnukset pakkausmateriaalien merkinnöistä. Molemmat määräykset ovat haettavissa netistä http://www.finlex.fi/fi/.

Valtioneuvoston päätöksen liitteessä annetaan perusvaatimukset pakkausten koostumuksesta sekä uudelleenkäytettävyydestä ja hyödynnettävyydestä. ”Kyllä” -vastaus edellyttää yrityksen omaa, jäljitettävää dokumentointia tehdyistä toimenpiteistä. Esimerkiksi pakkausten valmistusta ja koostumusta koskevat vaatimukset velvoittavat, että materiaalien käyttö rajoitetaan pienimpään mahdolliseen, mutta siten, että pakatun tuotteen kannalta käytetään tarvittava määrä materiaalia. Periaate on siis ”niin vähän kuin mahdollista, mutta niin paljon kuin on tarpeellista”. Liitteen vaatimuksia valaisevia yhdenmukaistettuja standardeja ovat:

Kyseiset standardit ovat saatavissa Suomen Standardisoimisliitosta,  www.sfs.fi.  Suosittelemme niiden hankkimista ja käyttämistä.

Kompostointi:

Standardissa on esitetty kolmivaiheinen testaustapa. Tuotteen pitää hajota kompostissa eikä siitä saa olla haittaa kompostin käytölle maanparannusaineena.

Polttaminen:

Energiahyötykäytölle on omia kunta- tai polttolaitoskohtaisia määräyksiä, joita on syytä noudattaa. Suomen lainsäädäntö antaa kunnille oikeuden antaa kuntakohtaisia jätehuoltomääräyksiä. Suomessa varsinkin harvaanasutuilla alueilla pakkausten hyödyntäminen kotona energiaksi tulipesässä on vakiintunut käytäntö. Kuitenkaan mitä tahansa materiaalia ei voi polttaa miten tahansa. Standardin SFS 5875 ”Jätteen jalostaminen kiinteäksi polttoaineeksi” laadunvalvontajärjestelmästä on varmasti apua asioihin perehdyttäessä.

Työryhmä ehdottaa seuraavaa suositusluokitusta mietittäessä eri pakkausmateriaalien soveltuvuutta energiahyötykäyttöön:

Kaikkien kotimaisten pakkaajien tai pakattuja tuotteita maahantuovien yritysten tulee huolehtia Suomen markkinoille toimittamiensa pakkausten hyötykäytöstä. Yritys voi siirtää kierrätys- ja hyötykäyttövastuun liittymällä Pakkausalan Ympäristörekisteriin PYR Oy:n. Yhteystiedot: Mikonkatu 15, 00100 Helsinki, puh 09-616 230, kotisivut www.pyr.fi

Mikäli pakkaaja tai maahantuoja ei ole PYR:n jäsen, sen tulee itse vastata tuotteiden mukana Suomen markkinoille saattamiensa pakkausten hyötykäytöstä ja ilmoittaa ko. pakkauksista syntyvät pakkausjätemäärät Pirkanmaan ELY-keskukseen. Yhteystiedot: Rautatienkatu 21 B, PL 297, 33101 Tampere. Puh. 03-242 0111,

2.      JÄRJESTELMÄT

Viivakohtaan voidaan määritellä tarkemmin, mikä järjestelmä on sertifioitu yrityksessä. Jos järjestelmää ei ole sertifioitu, vedetään yli sana sertifioitu. Mikäli yrityksellä on jokin muu ympäristöjärjestelmä, esim. Emas, voidaan se esittää huomautussarakkeessa. Myös työturvallisuutta käsittelevä johtamisjärjestelmä on otettu mukaan listaan. Lisäksi jotkut yritykset ovat ympäristölupavelvollisia. Luvan myöntämisajankohta / voimassaoloaika on myös asiakkaalle hyödyllinen tieto.

3.      LISÄTIETOJA

Tähän kohtaan voidaan täydentää asiakkaan pyytämät lisätiedot. Ne voivat koskea esimerkiksi jonkin lisäaineen määrää tai olla vastaus asiakkaan erikoiskysymykseen.

Mikäli lomake ei koske elintarvikepakkauksia, täytetään vain kohdat 1-3. Tällöin riittää yksisivuinen allekirjoitettu lomake.

4.      ELINTARVIKEPAKKAUKSET

Mikäli tuote joutuu elintarvikkeen kanssa kosketukseen, tulee pakkausta tarkastella soveltuvin osin kuten elintarviketta ja silloin tulee voimaan oma lainsäädäntöalueensa, jossa käsitellään mm. vaatimuksenmukaisuutta, omavalvontaa, migraatiota, hajua ja makua.

Jos tuote on tarkoitettu käytettäväksi elintarvikkeen kanssa kosketukseen katso lisäohjeita mm. kohdasta Elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvat materiaalit ja tarvikkeet – ohjeet teollisuuden ja kaupan käyttöön (lyhyt versio, pdf, 72 kt) löytyy www.evira.fi » Elintarvikkeet » valmistus ja myynti » Kontaktimateriaalit » Hyvät tuotantotavat, GMP

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira www.evira.fi käyttää sivuillaan elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista nimitystä kontaktimateriaalit ja Maa- ja metsätalousministeriö nimitystä elintarvikontaktimateriaalit. MMM:n sivuilta löytyvät linkit voimassa olevaan lainsäädäntöön ja erilaisiin ohjeisiin.

http://www.mmm.fi/fi/index/etusivu/elintarvikkeet/elintarvikekontaktimateriaalit.html

http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus_ja_myynti/kontaktimateriaalit/

Kontaktimateriaaleja koskevat määräykset:

-         Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 1935/2004, jossa määritellään elintarvikekosketuksen yleiset perussäännöt ja uusien aineiden hyväksymismenettely.

-         Komission asetus 2023/2006 hyvistä tuotantotavoista, ns. GMP-asetus.

Asetus 1935/2004 antaa velvoitteen tiedottaa kontaktimateriaalein vaatimuksenmukaisuudesta. Eri erät tulee olla jäljitettävissä yksi eteen ja yksi taaksepäin periaatteella.

Näiden määräysten lisäksi on tähän mennessä annettu materiaalikohtaisia määräyksiä mm. muoveille, keramiikalle, regeneroidulle selluloosalle (kelmulle), kierrätysmuoveille sekä aktiivisille ja älykkäille kontaktimateriaaleille.

Suomen elintarvikelain 2006/23 pykälässä 21a (voimassa 1.9.2010 alkaen) määrätään, että elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvien tarvikkeiden markkinoille saattajan tulee ilmoittaa toimipaikkansa ja siellä harjoitettavan toiminnan toimipaikan sijaintikunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Lisätietoja: http://www.evira.fi/portal//fi/evira/ajankohtaista/arkisto/?bid=2278 Huom. Ilmoitus tulee tehdä viimeistään 30.8.2011 mennessä. Myös aineet ja tarvikkeet, joita käytetään kontaktimateriaalien valmistuksessa, kuten esimerkiksi painovärit, lakat ja liimat kuuluvat kontaktimaterimateriaaleihin.

Omavalvontasuunnitelma:

Elintarvikepakkauksia valmistavan yrityksen tulee antaa laatujärjestelmänsä viranomaisille tiedoksi.  

Hygieniaseuranta:

Yrityksellä voi olla oma kirjattu hygieniaseuranta ja henkilökunnalle annettu hygieniakoulutusta, vaikka ns. hygieniapassia ei vaaditakaan elintarvikepakkauksia valmistavalta yritykseltä.

Elintarvikekelpoisuus:

Selvitys elintarvikekelpoisuudesta perustuu ENP asetukseen 1935/2004 ja materiaalikohtaisiin erityissäädöksiin. Tarvittavat laboratoriotutkimukset tehdään akkreditoidussa laboratoriossa ainakin materiaalia edustavasta kriittisimmästä tuotteesta. Elintarvikekelpoisuustodistus suositellaan uusittavan vähintään viiden vuoden välein ja aina raaka-aineiden vaihtuessa.

Pakattava elintarvike, pakkaustapahtuma ja tuotteen säilytys sekä mahdollinen tuotepakkauksen lämmityslämpötila vaikuttavat tehtävään migraatiotestiin. Testien perusteella materiaali voi soveltua hyvin esim. kuivalle tai happamalle tuotteelle, mutta siinä ei voi lämmittää rasvaista tuotetta. Myös mahdolliset suositukset tai rajoitukset käyttöolosuhteissa tulee kirjata. Valmistajan suositus pakkauksen käyttötarkoituksesta voi olla ”tiukempi” kuin testaukseen valitut olosuhteet.

Painovärit

GMP asetuksen liitteen määräyksissä halutaan estää painovärien tai niissä olevien aineiden joutuminen elintarvikkeisiin. Siksi painovärit eivät saa joutua suoraan elintarvikekosketukseen taikka painovärissä käytetyt yksittäisiä aineita tai yhdisteitä ei saa kulkeutua elintarvikkeeseen. Pienimolekyyliset aineet voivat kulkeutua pakkausmateriaalin läpi tai siirtyä rullalla tai pinossa painetulta pinnalta painamattomalle pinnalle, joka joutuu myöhemmin elintarvikkeen kanssa kosketuksiin. PTR:n kotisivuilta www.ptr.fi  löytyy kohdasta julkaisuja ohjeita painajille. 

Eri materiaalit

Vaikka materiaalille ei olisi yksityiskohtaisia määräyksiä, sen tulee täyttää puitemääräykset.

Aktiiviset ja älykkäät materiaalit 

lisätietoja katso 450/2009EY

Paperi, kartonki ja aaltopahvi. Katso Pohjoismaiset viranomaissuositukset,

 http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus_ja_myynti/kontaktimateriaalit/hyvat_tuotantotavat__gmp/ 

> Paper and board food contact materials  

Muovit Elintarvikemuovien sallitut monomeerit ja muut lähtöaineet on määritelty EU:n direktiiveissä 2002/72/EY ja sen muutoksissa 2004/1, 2004/19/EY, 2005/79, 2007/19 ja 2008/39. Direktiivit on sovellettu sellaisenaan Suomen lainsäädäntöön. Usein muovirakeiden (granulaattien) toimittajat ilmoittavat todistuksella, että ovat käyttäneet vain sallittuja lähtöaineita.

Muovidirektiivin neljännessä muutoksessa 2007/19 ja sen liitteessä VI a on listattu ne asiat, jotka pitää ilmoittaa ns vaatimuksenmukaisuusilmoituksessa http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:32007L0019R(02):FI:NOT. Huom 15.1.2011 on julkaistu Komission Asetus 10/2011 elintarvikekontaktimuoveille, joka tulee voimaan 1.5.2011, se syrjäyttää vanhat muovimääräykset. Sen lisäksi on annettu Direktiivi 2011/8/EU Bisphenol A:n käytöstä. Uusimpana on 1.7.2011 tullut voimaan komission asetus (EU) N:o 284/2011 koskien Kiinasta ja Hongkongista peräisin olevia muovisia taloustarvikkeita.

Alla on listattu kyseisen liitteet kohdat siinä järjestyksessä kuin ne ovat direktiivin liitteessä. Tämä vaatimuksenmukaisuustodistus koskee myös raaka-aineita muoviteollisuuteen toimittavia tahoja. Selvittäkää myös ns. dual use ainekysymykset eli aineet, joita voidaan käyttää sekä pakkausmateriaaleissa että rajoituksin elintarvikkeiden lisäaineena. Toistaiseksi niistä ei tiettävästi ole olemassa EU:n kokoamaan ja julkaisemaa listaa.

Komission Asetuksen 10/2011 LIITE IV
Vaatimustenmukaisuusilmoitus
15 artiklassa tarkoitetun kirjallisen ilmoituksen on sisällettävä seuraavat tiedot:
1) vaatimustenmukaisuusilmoituksen antaneen talouden toimijan nimi ja osoite;
2) sen talouden toimijan nimi ja osoite, joka valmistaa tai tuo muovisia tarvikkeita tai niiden valmistuksen välituotteita tai näiden materiaalien ja tarvikkeiden valmistukseen tarkoitettuja aineita;
3)materiaalien, tarvikkeiden, valmistuksen välivaiheen tuotteiden tai näiden tarvikkeiden valmistukseen tarkoitettujen aineiden tunnistetiedot;
4)ilmoituksen päivämäärä;
5)vahvistus siitä, että muoviset materiaalit tai tarvikkeet, valmistuksen välituotteet tai aineet täyttävät tässä asetuksessa ja asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 säädetyt vaatimukset;
6)riittävät tiedot niistä käytetyistä aineista tai niiden hajoamistuotteista, joiden osalta tämän asetuksen liitteissä I ja II säädetään rajoituksista ja/tai eritelmistä, jotta jatkokäyttäjinä toimivat yritykset voivat varmistaa rajoitusten noudattamisen;
7)riittävät tiedot aineista, joiden käyttöön elintarvikkeissa sovelletaan rajoituksia; kyse on kokeellisesti tai teoreettisin laskelmin saaduista tiedoista niiden ainekohtaisen siirtymän tasosta ja tarvittaessa niiden puhtausvaatimuksista direktiivien 2008/60/EY, 95/45/EY ja 2008/84/EY mukaisesti, jotta näiden materiaalien tai tarvikkeiden käyttäjät voivat noudattaa asiaankuuluvia elintarvikkeisiin sovellettavia EU:n säännöksiä tai niiden puuttuessa kansallisia säännöksiä;
8)materiaalin tai tarvikkeen käyttöä koskevat eritelmät, kuten:
i)elintarviketyyppi tai -tyypit, joiden kanssa niiden on tarkoitus joutua kosketukseen;
ii)elintarvikkeen kanssa kosketuksessa tapahtuvan käsittelyn ja varastoinnin kesto ja lämpötila;
iii)elintarvikkeen kanssa kosketuksessa olevan pinta-alan ja määrän suhde, jota käytetään materiaalin tai tarvikkeen vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen.
9)Kun monikerroksisessa materiaalissa tai tarvikkeessa käytetään estokerrosta, on vahvistettava, että materiaali tai tarvike täyttää tämän asetuksen 13 artiklan 2, 3 ja 4 tai 14 artiklan 2 ja 3 kohdan vaatimukset.

Kirjallisen vakuutuksen avulla on voitava helposti tunnistaa ne tarvikkeet tai aineet, joita varten se on annettu, ja vakuutus on annettava uudestaan, jos tuotannossa tapahtuu merkittäviä muutoksia, jotka aiheuttavat muutoksia siirtymään tai jos saataville tulee uusia tieteellisiä tietoja.  

Muovien vaatimustenmukaisuusilmoituksen kaavaa voidaan soveltuvin oson käyttää muidenkin materiaalien kirjallisen vakuutuksen pohjana. Pohjoismaisessa paperi- ja kartonkiohjeessa on oma kaavansa ko. materiaalin kirjalliselle ilmoitukselle

5.      LISÄTIETOJA

Tähän kohtaan voidaan täydentää asiakkaan pyytämät lisätiedot. Niitä voivat olla esimerkiksi kysymykset jonkin lisäaineen määrästä, esim muoveissa dual use lisäaineet (lisäaineet jotka on rajoitetusti sallittu sekä pakattavan elintarvikkeen että pakkausmuovin lisäaineena).

Tekijät:
    Suomen Pakkausyhdistyksen puhtausvaatimustoimikunta

 Lisätietoja ja viimeiset muutokset (tehty 17.3.2011) sekä mahdolliset muutosehdotukset:

    Terhen Järvi-Kääriäinen
    Pakkaustutkimus – PTR ry,   Kiskontie 7, 00280 Helsinki, Puh. 09-643 496,
    sähköposti etunimi (at) ptr.fi

Elintarvikepakkausmääräyksiä hoitavat MMM:ssä Liisa Rajakangas ja Elintarviketurvallisuusvirastossa Pirkko Kostamo. Aihetta käsitellään myös http://www.pakkaus.com  > lainsäädäntö sivuilla.